perjantai 2. lokakuuta 2015

Henrietta Grönlund: Luottamuksen pöydänjalat eli miten pidämme toisistamme huolta?


Luottamus on ollut tämän vuoden sana. Se on nostettu keskeiseksi tekijäksi hallitusneuvotteluissa, taloustilanteessa ja yhteiskuntasopimuksessa. Tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kesken on varsin suuri yksimielisyys siitä, että luottamuksella on tärkeä merkitys poliittisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa elämässä, yksilöiden ja yhteiskuntien hyvinvoinnissa ja menestyksessä.

Mitä on luottamus? Jokainen meistä kokee tai ei koe luottamusta toisiin. Siihen vaikuttaa oma elämänhistoria, kokemukset siitä, ovatko toiset ihmiset luottamuksen arvoisia. Luottamuksen yhteiskunnallinen taso, yleistynyt luottamus ei typisty yksilöiden vastuulle, vaan sitä luovat ensisijaisesti yhteiskunnalliset rakenteet. Se, miten reiluksi ja turvalliseksi yhteiskunta, sen rakenteet ja instituutiot koetaan. Luottamus instituutioihin edistää myös ihmisten keskinäistä luottamusta.  

Suomi kuuluu korkean luottamuksen maihin kuten kaikki pohjoismaat. Ne ovat monilla muillakin mittareilla maailman menestyneimpiä ja onnellisimpia yhteiskuntia. Pienet elintasoerot ja tavoite tarjota kaikille ihmisille tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen, terveydenhuoltoon ja perusturvaan ovat meikäläisen luottamusyhteiskunnan perusta. Ihmiset voivat kokea olevansa samassa veneessä.

Tämä liittyy läheisesti myös HelsinkiMission ydintehtävään, yksinäisyyden vähentämiseen. Professori Juho Saari johtaa yksinäisyystutkimushanketta, jossa HelsinkiMissiokin on mukana. Hän on osoittanut, että koetun yksinäisyyden määrä on yhteydessä yhteiskunnan eriarvoisuuteen. Hyvinvointivaltio, tasa-arvoa ja luottamusta edistävä reiluus taas vähentää yksinäisyyttä. Keskeinen ja ajankohtainen kysymys on, mitä hyvinvointipalvelujen leikkaukset tekevät luottamukselle – ja myös yksinäisyydelle.

Kansalaisten omaehtoista toimintaa, vapaaehtoisuutta ja arjen apua toivotaan monesti leikkausten paikkaajiksi. Tässä piilee vaara.

Kansalaisten omaehtoisella toiminnalla on aivan omat lainalaisuutensa ja tutkitusti aivan omanlaisensa hyvinvointivaikutukset sekä antajalle, avun vastaanottajalle että yhteiskunnalle. Nämä hyvinvointivaikutukset perustuvat pitkälti toiminnan omaehtoisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Jos omaehtoinen toiminta muuttuu pakolliseksi tai joutuu paikkaajan tai korjaajan rooliin, sen suurin anti luottamukselle ja hyvinvoinnille menetetään.

Suomessa kansalaisten omaehtoisen toiminnan rooli on ollut erilainen kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, missä suuren kansanosan pärjääminen perustuu lahjoituksille ja vapaaehtoistoiminnalle. Yhteiskunnalliselle luottamukselle olisi karmea isku, jos edes mielikuvissa siirtyisimme tällaisen hyväntekeväisyysyhteiskunnan suuntaan.

Hyvinvointipalvelujen leikkauspaineissa(kin) meistä jokaisen omaehtoista panosta tarvitaan, oli kyse sitten vapaaehtoistoiminnasta, hyvien asioiden tukemisesta lahjoituksin tai arkisesta avusta ja kohtaamisista tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Kansalaisten omaehtoinen toiminta ja julkinen turva voidaan nähdä saman pöydän jalkoina. Kun toinen heiluu tai heikentyy, toisen on hyvä pysyä vahvana. Tämä toivottavasti auttaa pitämään luottamuksen pöytälevyä paikallaan, kunnes toinenkin jalka taas vahvistuu.

Omaehtoinen toiminta on korvaamatonta kun yritämme leikkauspaineissa kannatella luottamusta toisiimme ja tulevaisuuteen. Ja huolehtia, ettei kukaan jäisi yksin. Mutta korvaamatonta se on myös hyvinä aikoina. Yksinäisyydestä kärsivän ihmisen tilanne kulminoituu siihen, ettei hänellä ole ryhmiä, joihin kuulua tai ystävää, jonka kanssa jakaa elämää. Pelkät rakenteet ja julkiset palvelut eivät koskaan poista tarvetta arjen ihmiskontakteille ja välittämiselle.  


Henrietta Grönlund
HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja 


Henrietta Twitterissä 
HelsinkiMissio Twitterissa


(kuva: Jani Laukkanen)

2 kommenttia:

  1. Eli siis, häh? En tajunnut mikä tässä kirjoituksessa oli oikein pointti, ratkaisu luottamuspulaan / toisista huolehtimiseen? Omaehtoinen toiminta -ko?

    Teksti vaikutti lähinnä poliittiselta höpinältä, jossa vain sanoja sanojen perään, ajatus sinne, ajatus tänne, muttei mitään kunnon sanottavaa. Hei tuo välittäminen on aika uus juttu :)

    Reilu 2000 vuotta sitten asiasta puhui eräs henkilö, jonka puheet on muuten kirjalliseen muotoon dokumentoitu. Hän puhui lähimmäisen rakkaudesta - siitä, miten tällainen pikkujuttu kuin välittäminen ja luottamus hoituvat mennen tullen.

    VastaaPoista
  2. Henrietta Grönlund19. lokakuuta 2015 klo 7.32

    Kiitos kommentistasi. Selkeä ilmaisu on tärkeää, yritän kehittää sitä jatkossa.
    Kaikkea hyvää syksyysi!
    Henrietta

    VastaaPoista